9/28/2014




Hän tahtoisi vaaleanpunaiset hiukset ja hän suuttuu liiasta realismista, huutaa sen olevan pessimismiä

Syvällä sisimmässään hän ehkä tietää olevansa väärässä
Hän ei tahdo hypätä pois siitä haavemaailmasta

Silti hän haluaa tietää lisää, mutta,

sehän on jo pessimismiä


9/26/2014






Vuosi elämästä - vai vuosi elämättömyydestä



En lupaa muistavani, jaksavani kirjoittaa, kertoa, päivittää tänne, mutta pitkästä (mielestäni niin pitkästä, että tuntuu pahalta ottaen huomioon sen miten henkireikä tämä on minulle joskus ollut) aikaa tuntuu taas hyvältä.

Hurjaa miten sitä pelkää ihmisenä kadonneensa kun ei vuoteen ole kirjoittanut sanaakaan mielenmaailmastaan julkisesti - ihan kuin sitä tarvitsisi voidakseen olla olemassa.

Tähän väliin muutos bloginkin puolella tekisi hyvää - en voi väittää, etten olisi vuodessa muuttunut. Harkitsen myös siirtäväni kaikki päivitykset tumblrin puolelle. Ei siis sillä, että olisin sitäkään vuoteen päivittänyt... Katsotaan. 

Jos joku sattuu vielä seuraavan blogiani, toivon suuresti edes yhtä pientä sanaa kommenttiboksiin.



8/13/2013

Kun ei osaa enää kirjoittaa, täytyy maalata kyntensä kirkkaanpunaisella ja itkeä
Täytyy istua alas ja pakottaa itsensä osaamaan

Luovuttaa, lainata jonkun toisen sanoja

"ei ole kipupisteitä

on isompia alueita

hyllyistä laatikoista komeroista
etsin esineitä kuvia
lauseenparsia

olen arkeologi kaivan
minämineraaleja

ekasta äikänaineesta
päiväkirjasta asti

murtaudun vuosien muurien läpi

ovi itsepetokseen aukeaa

kaipuun ja toivon

saranoiden varassa"





Minun pieni elämäni
Niin hirvittävän pieni

4/02/2013






Kiihkeät askeleet sotkuisessa huoneessa
Aiheuttaako ne ilo vai ahdistus
Kasvattavatko ne vai tukahduttavatko ne

3/22/2013





Itsestään hän ei enää kirjoita, vaan kuvitteellisista hahmoista
Kuvitteellisista maailmoista

Niissä hän elää
Toisissa ulottuvuuksissa, huomisessa, haavekuvissa