11/30/2011




Yhtenä päivänä havahduin. Havahduin lauseisiin jotka myrkyttävät minua, tätä maailmaa, ihmisiä lähelläni, ihmisiä kaukana.
Havahduin valheisiin.

Tajusin miten paljon käytän niitä. Miten ne livahtavat jokaiseen lauseeseen, tunkevat jokaiseen väliin, niin hirvittävän helposti.
Tajusin että en enää edes tiedä mitä totuus on - on vain valheet jotka valtaavat minut, meidät, heidät, teidät. Ne saavat meidät pitämään niitä normaaleina.

Ympäristö kiljuu että ilman valheita ei pärjää elämässä. Tahdon taistella tätä vastaan, en tahdo enää muuttua siksi myrkyksi joka ympäröi. Minä en enää valehtele

Usein valheen takana on aina tarkoitus. Valhe muuttaa jotain paremmaksi, sitä siis tulee käyttää. Mutta miten jokin voi tuntua hyvältä kun tietää että se on valheen kautta saavutettu? Eikö olisi parempi olla rehellinen ja kokea rehellisesti siitä seuraava paha?



2 kommenttia:

Failed hero kirjoitti...

Ah wauw, you're gorgeous.
x.

Heidi kirjoitti...

failed hero, aaaa thank u so much :)