11/30/2011




Yhtenä päivänä havahduin. Havahduin lauseisiin jotka myrkyttävät minua, tätä maailmaa, ihmisiä lähelläni, ihmisiä kaukana.
Havahduin valheisiin.

Tajusin miten paljon käytän niitä. Miten ne livahtavat jokaiseen lauseeseen, tunkevat jokaiseen väliin, niin hirvittävän helposti.
Tajusin että en enää edes tiedä mitä totuus on - on vain valheet jotka valtaavat minut, meidät, heidät, teidät. Ne saavat meidät pitämään niitä normaaleina.

Ympäristö kiljuu että ilman valheita ei pärjää elämässä. Tahdon taistella tätä vastaan, en tahdo enää muuttua siksi myrkyksi joka ympäröi. Minä en enää valehtele

Usein valheen takana on aina tarkoitus. Valhe muuttaa jotain paremmaksi, sitä siis tulee käyttää. Mutta miten jokin voi tuntua hyvältä kun tietää että se on valheen kautta saavutettu? Eikö olisi parempi olla rehellinen ja kokea rehellisesti siitä seuraava paha?



11/29/2011

You're never alone but you're always on your own



Hetki kun se saapuu
Ei koskaan oikea

Hammasharja vesikraanan alla
Omituiset silmät bussissa
Euron banaanit asematunnelista
Parrakas kassamies

Heilläkin on tarinansa, mutta se unohtuu




Mikään ei piirry paperille, paperi katkeaa
rypistyy, halkeaa, palaa
Mutta kaikki piirtyy päähäsi

Hiipien sinne kuin tumma syysilta
Vaivihkaa, huomaamatta
Ollen poissa sekunnissa
Jättämättä jälkeäkään


11/28/2011

Tänään pääosassa omituisen värinen karvoitus päässä (nyt mä olen vakuuttunut siitä että näillä kyseisillä karvoilla on pakko olla oma tahto, ne näyttää joka päivä eri värisiltä), vino nenäkoru (mitä sitä turhia suoristamaan ennenku aloittaa itsensä teiniphotaamisen) ja tylsä aamu.









Ja The Kooks. Oijoi


11/27/2011




Minua varoitellaan asioista joita en pelkää

He kertovat minulle miten suojautua ja selviytyä
Syysöistä, pahoista miehistä, onnettomuuksista

Vaikka syysöistä minä nautin

Kukaan ei varoita siitä mitä minä eniten pelkään
Epäonnistumisesta, arjesta, selviämisestä, tunteista, ihmissuhteista