10/09/2010







Mä kuljen elämän sumussa, elämän metsässä.
Metsässä joka on täynnä kantoja, täynnä risuja maassa, sellaisia joihin kaatuu.
Piikkipensaita, jotka raapii.
Kauniita yksityiskohtia, joihin voi jäädä liian pitkäksi aikaa koukkuun.
Soita, joihin uppoaa.
Eläimiä, vaaroja, jotka tuhoavat.
Houkutuksia, joihin heikot kajoavat.

Sokkeloa, pelkkiä puita, loputtomia polkuja, ei poispääsyä.

Ei poispääsyä.

5 kommenttia:

Karo kirjoitti...

OIIi ihania kuvia, ihana sinä ♥

Anonyymi kirjoitti...

se kuva mikä sulla on feisbuukissa junon kanssa on aivan ihana. : ) näin junon sivuilla ja tiesin et oot se blogin pitäjä,heh. :) kirjottelisit vaaa useemmi : <

Heidi kirjoitti...

Karo, senkin Olli, ihana oot ite ♥

ano, oi kiiiiitospiitos :) ja mua itteäkin ärsyttää tää mun postaustahti, mutta syytetään tätä kiireistä lukioelämää... :D

Tiiu kirjoitti...

ei hitto miten täydellinen toi sun koulukuva - vau!

nuppu kirjoitti...

ihanat valot siinä sängynlaidalla :)