10/09/2010







Mä kuljen elämän sumussa, elämän metsässä.
Metsässä joka on täynnä kantoja, täynnä risuja maassa, sellaisia joihin kaatuu.
Piikkipensaita, jotka raapii.
Kauniita yksityiskohtia, joihin voi jäädä liian pitkäksi aikaa koukkuun.
Soita, joihin uppoaa.
Eläimiä, vaaroja, jotka tuhoavat.
Houkutuksia, joihin heikot kajoavat.

Sokkeloa, pelkkiä puita, loputtomia polkuja, ei poispääsyä.

Ei poispääsyä.