8/15/2010

En tiedä tuleeko sitä hetkeä ikinä. En tiedä haluanko edes tietää.




Kynttilä valaisee pöydälle asetetut kaksi lasia kuin valokiilassa joka paljastaa juuri vankilasta karanneet, yllätetyt vangit. Pidän näystä.  Siitä tunteesta jonka nuo kaksi lasia herättävät minussa. Tunteesta joka kertoo ettei ole tarvinnut olla yksin.

Samana hetkenä toivon että minunkin pöydälläni olisivat nuo kaksi lasia kertomassa jostain, kertomassa jotain juuri elettyä tarinaa, kertomassa kahdesta henkilöstä, yhdessä.

Liekki jatkaa väreilyään, kaunista tanssiaan seinää vasten. Yksin. Kauniina. Yksin.

Tänään haluan olla outo
ikävöidä mun kultaa
(olla onnellinen siitä että mulla on oma kulta)
antaa ajatusten virrata
muokata kuvia liikaa
olla syömättä
kuunnella musiikkia liian lujaa
kuvitella sun hengityksen
hengittävän samaan tahtiin 
mun kanssa

paljastinko liikaa? pelottaako minua?

8 kommenttia:

ida kirjoitti...

upea postaus! miten olet tehnyt tuon silmämeikin? :-)

Heidi kirjoitti...

voi kiitos ida! toi silmämeikki on ihan vaan mustan luomivärin ja häivytyksen avustamalla tehty :)

tuesday kirjoitti...

rakastan sun silmiä ♥

Heidi kirjoitti...

oi tea oot ihana, kiitos <3

kristi kirjoitti...

MÄKI VOISIN KERRANKI KOMMENTOIDA!!!XD sun silmät<33333333 ja toi korupeili-juttuki on tosi kiva! Miten iso toi venytys muute jo on:-O se salee lukee jossai mut oon vähä laisG...

Heidi kirjoitti...

kristi JEEEEEEEEEEEEEEEE KIITOS <3
joo mäki tykkään tosta peilistä, siit tuli myckekiva!
ja toi venytys on nyt 8mm =D

kätsy kirjoitti...

sä oot kyl kans yks helmi :) <3 osaat kirjottaa niin tajuttoman hyvin ja voi luoja oot kaunis ;o ja mäki tykkään tost peilistä :--)

Heidi kirjoitti...

oi kati oot IHANA, kiitoskiitos :)