7/30/2010

Olen vain suunnaton tie, ilman viittaa




Hassua. En oo ehtinyt enkä jaksanut postailla tehdessäni vihdoin kaikkea nyt töiden loputtua, ja nyt kun uhraan aikani (ja vapaapäiväni!) postauksen tekemiselle, mulla ei oo yhtäkään kuvaa kulunen kuukauden menoista - löhöilystä perheen kanssa mökillä Sulkavalla, isostelusta Aholansaaresta, seikkailuista Jeren kanssa Mäntässä, Särkänniemessä ja Tampereella, kamujen näkemistä, tänne laitettavaksi.


Osittain syynä se, että sain taas uuden koneen (nyt vihdoin ja viimein sen läppärin, oon rakastunu) ja kaikki kuvat on vielä vanhalla koneella kun en oo jaksanu kaivaa niitä sieltä.
Osittain se, että en ole jaksanut ottaa kuvia. Parhaimmat kuvat tänkin kesän parhaimmista hetkistä on mun päässä ja mun sydämessä, ei tiedostoina koneella.


Uskomattoman vaikea homma tää postauksen tekeminen pitkän tauon jälkeen. Aivan liikaa sanottavaa, aivan liian vähän sanottavaa.  Aivan liikaa tunteita, aivan liikaa mielipiteitä, aivan liikaa julkisesti ihkutettavaa, aivan liikaa julkisesti mollattavaa.