6/23/2010

Kukaan ei tiedä



Eniten minua kiinnostaa yö
että voisit ajaa
luokseni moottoritietä
ja minä olisin taipumaton

Eniten haluan unohtaa menneet
että voisin taas
syödä voimatta pahoin
ja että olisin uhkarohkea

Eniten minua kiinnostaa yö
että voisin mennä
vuoteeseen murehtimatta
ja olisi hiljaista


Voi kun jaksaisi kirjoittaa. Tai jaksaisinhan minä, jaksan minä. Tajuan jaksavani kun avaan puhelimeni luonnokset-kansion, päiväkirjani sivun, tai kaivan laukustani viidennen paperin täynnä tekstiä. Voi kun jaksaisin tehdä niistä ajatuksista selvää, saada ne selviksi. Ei vain sekavaksi kirjainsekotukseksi, riviksi sanoja. Mulla on ihan hirvittävä ikävä, mulla on ihan hirvittävä kiire.

Tahtoisin heittää hauskoja vitsejä siitä kuinka nukahdan joka aamu bussiin, kuinka töppäilen töissä, kuinka käytän punaisia sukkahousuja, kuljen dalmatialaissateenvarjon kanssa.
Tahtoisin kertoa kuinka ajoittain tunnen rakastavani elämää, kuinka työstän tosi ihanaa projektia, kuinka olen tehnyt ihania kirppulöytöjä, kuinka olen shoppaillut ihan hulluna, kuinka aivan hetken mielijohteesta vaihdoin koulua, kuinka itsenäiseksi olen viime aikoina oppinut.
Tahtoisin teidän tietävän, kuinka rakastunut olen, kuinka vihainen olen itselleni kun en ole ehtinyt nähdä ystäviäni, kuinka ikävöin Nellyä. Ja miten onnellinen olen ollut, kun olen asunut niin paljon yksin. Kun olen lähtenyt keskellä yötä pizzalle auringonnousussa. Mutta en jaksa.

2 kommenttia:

jereoliver kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Heidi kirjoitti...

jere, kiva että pääpointti on hiustenharjaus :DDD:DD kyllä mä harjaan niitä nykyään! MELKEIN joka päivä :-) höbö